-jännitys
-ilo
-maijailu
-nokkahuilu ja Haydn
-monet eri työtehtävät sikin sokin sekaisin
Tänään oli syksyn harjoitusten ensimmäinen päivä, jollei lasketa eilispäivän nokkahuiluharjoitusta pääkirjasto Metson musiikkiosaston harjoitushuoneessa. Kuusi aikuista naista koulunokkisten kanssa ahtautuneena pieneen lasiseinäiseen koppiin... Äänieristys ei tainnut olla ihan täydellinen sillä ulkopuolella näkyi melko lailla virnuilevia ihmisiä. Taisihan se kuulostaa ja näyttää melko hassulta.
Tänään sitten aloitettiin työskentely tanssisalissa, mitä vähän etukäteen jännitin. Huolehdin miten keho mahtaa reagoida, onko kroppa tarpeeksi vahva ja hyvässä kunnossa teoksen fyysisiin haasteisiin. Entäs mieli...?
Sieltä se kuitenkin kumpusi, ilo päästä liikkumaan sekä jakamaan liikkumisen riemu ja energia toisten kanssa. Ja miten riemastuttavaa onkaan löytää yhteinen ajoitus ja liikkeen dynamiikka silloin kun sitä ei ole ennalta säädelty ja harjoiteltu. Harjoituksissa oli mukavaa konkreettisesti tuntea, että meitä ryhmänä tässä hetkessä yhdistää juuri tämän teoksen tekeminen ja pyrkimys yhteiseen päämäärään.
Yksi tämän päivän konkreettisista jaetuista pyrkimyksistä oli maijailu eli Maijan olemuksen ja liikkumistavan kopiointi. Tarkkailimme Maijaa ja opettelimme kävelemään ja pysähtymään. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on todella haastavaa. Tavoite ei (ymmärtääkseni) ole imitoida ja tehdä karikatyyriä Maijasta, vaan tavoittaa hänen olemisen ja liikkumisen tavoistaan olennaisimpia määrittäviä seikkoja. Hienosyisiä, kiehtovia asioita, joiden tavoittaminen antaa ikään kuin avaimet toiseen kehoon.
Tänään myös jatkoimme hetkittäin korvia ja hermojakin raastavaa nokkahuilusovituksen harjoittelua. Sali raikui, kun kaikki vinguttivat pillejään. Onneksi joukossamme on Sonja, jolla on kokemusta puhallinsoittimista. Ilman hänen sujuvaa soittoaan koreografimme olisi saattanut joutua epätoivon valtaan. Soitto ei vielä suju omalla kohdallani ihan mallikkaasti, mutta edistystä on kuitenkin jo havaittavissa. Hetkittäin jo menee jokunen tahti ilman ylimääräisiä vingahduksia ja vääriin paikkoihin ajautuneita sormia.
Päivän viimeisen teeman voisin kiteyttää yhteen päässä alituisesti pyörivään lauseeseen: Onko muistettu järjestää ja tehdä kaikki tarpeelliset asiat? Ehkä tuota olennaisempi on kysymys: Mitä ovat ne tarpeelliset asiat?
Sitä lähdenkin tästä pohtimaan unten maille, kenties sieltä löytyy vastaus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti