Sunnuntai oli tämän harjoitusjakson viimeinen työpäivä. Olo on intensiivisten viikkojen jäljiltä varsin väsynyt, mutta hyvällä tapaa. Tuntee, että on aktiivisesti käyttänyt kehoaan ja mieltään jonkin yhteisen pyrkimyksen eteen ja tavoitteen saavuttamiseksi. Vaikka ensi-iltaan on vielä matkaa ja teos vielä rakennusvaiheessaan, voi kuitenkin jo tuntea kokonaisuuden olevan muotoutumassa ja teoksen saavuttamassa hahmoaan. On kiinnostavaa nähdä miten seuraavat neljä taukoviikkoa vaikuttavat teosmateriaalin prosessoitumiseen kunkin mielissä. Auttaako tilallinen ja ajallinen etäisyys näkemään syntymässä olevan teoksen paremmin, hahmottamaan sen erityispiirteet, joita vaalimalla teos pääsee kasvamaan vahvaksi ja persoonalliseksi. Luulen, että etäämmältä on helpompi nähdä myös mahdolliset karsittavat versot.
Olemme saaneet tehdä työtä todella hyvässä hengessä. Suuri kiitos siitä kuuluu Janinalle. Päivän kaikissa hetkissä on vallinnut leppoisa, mutta jämpti tekemisen meininki. Aamujen lämmittelytuokiot Janinan johdolla sekä yhdessä vietetyt lounaspaussit ovat olleet tärkeitä yhteisöllisyyden ja me –hengen vahvistajia. Työnteonkin keskellä on ollut tilaa huumorille ja hetkittäisille naurunremakoille, eivätkä ne hepulihetket varmastikaan ole hidastaneet itse teoksen muotoutumista. Rentous lienee joka tapauksessa paras olotila lähteä tekemään mitä tahansa asiaa.
Jos jokin harmistuksen aihe on, niin se lienee kärsimättömyys suhteessa omaan teosmateriaalin käsittelykykyyn. Tällä kuluneella viikolla on harjoitusvaiheeseen kuuluvasti tehty lukuisia muutoksia liikemateriaaliin ja monenmoisia rakennekokeiluja. Jostain syystä sitä aina odottaa itseltään, että juuri tehdyt muutokset tallentuisivat välittömästi sekä mieleen että kehomuistiin, vaan näinpä ei ole. Sitä voi hyvin ”tietää” mitä kussakin hetkessä kuuluisi tehdä, mutta sitten löytää kuitenkin itsensä päätymästä niille jo muutetuille urille ja pyllähtääkin jonnekin aivan väärään suuntaan kuin olisi tarkoitus. No, tässä vaiheessa lienee tärkeintä Janinan saada mielikuva erilaisista koreografisista mahdollisuuksista eivätkä meidän tanssijoiden satunnaiset erhesinkoilut luultavastikaan onnistu täysin pilaamaan sitä mahdollisuutta. Toivottavasti.
Seuraavaksi siis tiedossa neljä viikkoa omaa kuntotreeniä. Niitä nokkahuilulenkkejä voisi todellakin kokeilla.. Tehtävänä on myös monenlaista tuotannollista hommaa ennen kuin pääsemme taas työskentelemään itse teoksen pariin ja valmistautumaan kohti huhtikuista ensi-iltaa. Sitä odotellessa..
-Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti