Huh, ensi-ilta oli eilen ja meni hienosti.
Tänään on ollut vapautunut ja iloinen mieli yleisön kanssa jaetusta yhteisestä hetkestä.
Tuntemuksia ja huomioita ensi-illasta
Jännitti jo aamusta, mieli oli umpi väsynyt kun kuudes peräkkäinen työpäivä alkoi
Pää kohosi jonnekin saavuttamattomiin
Ystävät soittelivat että ovat tulossa katsomaan illalla esitystä,
jännitys hämmensi itseään ja kasvoi...
Yhteinen alkulämmittely
palautti pään kehoon ja jalkapohjat lattiaan
Väsymys hellitti vähän
Vessan ovi kävi tiuhaan
Hetki ennen lavalle menoa
Yhteisöllisyys voimistui
Joukko tukee toisiaan, ketään ei jätetä
Yhdellä kutittaa hampaita
pidäteltiin naurua verhon takana
Hiivittiin pimeässä lavalle ja musiikki alkoi
Yleisö istui hiljaa, hengitti, sitten nauroi,
vastavuoroisuuden mahdollisuus aukesi,
hiki alkoi virrata ja keskittyminen tarkentui aina uudelleen kohtauksien välissä,
pään sisällä ajatukset meni jokseenkin..
tämä osa ohi, mitä seuraavaksi,
lopulta kun veivattiin discoa, yleisön seasta alkoi kuuluua mylvintää
Vuorovaikutuksen luonne muutti ehkä siinä myös esityksen rakennetta, vaikea sanoa miten,
mutta lopun "loputon" pyöriminen tuntui nyt erilaiselta kontrastisuudessan kuin läpimenoissa.
Kumarrettiin, taputettiin ja kiitettiin
Yhteinen työprosessi on ollut tunteikas ja
merkityksellinen, mukava ja siten kokoava.
Solidaarisuus nousi kaikista työn kerroksista vahviten ensi-illan hetkessä valokeilaan
outi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti