Tanssiharkat jatkuvat tämän syksyn kolmannella harjoituspvllä, eli taiteellinen työryhmä on vasta alkutaipaleella. Tanssisalille päätähtäin eli ensi-ilta vuoden 2012 huhtikuussa taitaakin kajastaa vielä horisontissa, joten maijailkoot vaan ihan rennosti (tarkemmin maijailusta, ks. blogi pvm 21.10.2011; tarkemmin esityksistä, ks. http://vapaakollektiivi.blogspot.com).
Tuotantotehtäviä ja käytännön järjestelyjä on kuitenkin tehty jo huomattavasti pidempään ja tämän hetken ja huhtikuun 2012 välinen ajanjakso on käyty läpi jo etukäteen. Esimerkiksi aikataulut ja tilatarpeet pyritään hoitamaan valmiiksi pitkälle etukäteen, sillä tanssijan kannalta olisi hieman ikävää, jos ensi-iltaa edeltävän yön joutuisi viettämään Hämeenkadun sillan alla tai siskonpedissä valosuunnittelijan ja tuottajan kanssa. Tuotantopuoli pyrkii siis huolehtimaan, että liuku ensi-iltaan olisi mahdollisimman vaivaton ja että taiteellinen työryhmä saisi keskittyä täysipainoisesti teoksen toteuttamiseen. Siten tuotantotornista katsottuna ensi-ilta on jo melkein täällä.
Vaikka tulevat kuukaudet ovat varsin kirkkaana mielessä, tuntuu ajantaju pitkäaikaisen, dynaamisesti etenevän projektin myötä myös hämärtyvän. Lukemattomine isompi- ja pienempitöisine tehtävineen ja vielä useampine luettuine sähköpostiviesteineen työajasta on tullut suhteellinen käsite. Toisaalta työajan hahmottaa työkalenterin mukaan: teoksen tuotantotehtävät on aloitettu jo yli vuosi sitten ja teoksen tiimoilta kellokorttiin on allekirjoittaneelta kertynyt 192 tuotantotyötuntia (huom. myös VAPAAkollektiivin tanssijoilla on ollut iso panos tuotantotehtävissä). Vuoden mittaan ripoteltuna 192 tuntia ei tunnu paljolta, päivässäkin se tekee alle 45 minuuttia. Työtä ei siis ole ollut kuin nimeksi. Toisaalta projekti on ollut mielessä koko kuluneen vuoden ajan, eikä suinkaan vain 192 tunnin ajan, joka vastaa 24 täysiaikaista työpäivää, vajaata viittä viikkoa. Siten projekti tuntuu kulkeneen mukana paljon pidempään kuin faktuaaliset 192 tuntia.
Vaikka teoksen tuottaminen on kaikkineen ollut mielekästä, niin on projektien käsistä päästäminenkin palkitsevaa. Tällöin kaikki vaiva palkitaan, on saatu luotua jotain uutta ja ajastakin tulee taas yksinkertaista. Siis ellei sitten anna kolmen uuden, päällekkäin pyörivän projektin häiritä. Mutta joka tapauksessa pikku hiljaa alkaa toivoa, että huhtikuu olisi jo oikeasti täällä.
T: antti, tuotantojuhta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti