Ensimmäinen päivä työharjoitteluani, tanssia ja puuhastelua täysin uudessa ja ennenkokemattomassa ympäristössä lähes tuntemattomien ihmisten kanssa.
Aamulla oloni oli erityisen moniulotteinen. Koin jännitystä, kihelmöintiä, aavistuksen pelokkuutta, mutta eniten kaikista, iloa ja uteliaisuutta. Koreografia lukuun ottamatta työryhmä oli kokoontunut jo edeltävänä iltana nokkahuilusoitannan merkeissä. En edes muista koska viime kerran olisin tuosta soittimesta ääntä päästänyt, enkä muista oliko se koskaan niin hauskaa ja hulvatonta kuin nyt. Kappale ei ole helppo, mutta sinnikkäällä harjoittelulla ja ehkäpä huilujen yhtenäisen vireen löytämisellä saamme varmasti esitettäväksi kelpaavaa kuunneltavaa :)
Soitteluharjoituksen ja aamun ensimmäisten minuuttien jälkeen olin kovin onnellinen. Työryhmä on mukaansatempaava ja kannustava. Vaikka minua kovasti jännitti, niin tunsin olevani turvassa ja juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Lähes pekkää balettia koko syksyn tehneenä Janinan liikekieli tuntui kehossa äärettömän hyvältä, vaikkemme edes paljoa fyysisiä materiaaleja tehneetkään. Keskeisimpänä aiheena päivän harjoituksissa oli Maijailu, eli Maijan kehonkielen matkiminen ja saavuttaminen. Huikeaa oli se miten ihmisten erilaisuus korostui tehtävää ratkottaessa, mutta kuitenkin pystyimme saavuttamaan hyvin hienosääteisesti ja tarkasti samankaltaista liikettä. Teoksen teema on mielenkiintoinen ja silmiäavaava. Päivän päätteeksi minun oli pakko kotiin päästyäni istahtaa hetkeksi teemukillisen ääreen miettimään elämää.
Odotan jo seuraavaa päivää. Kaikkea mitä se tulee tuomaan tullessaan. Nautin olostani kovasti ja uskon saavani roppakaupalla arvokkaita kokemuksia.
Sonja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti