-jalkapohjat krampissa
-luonnonvoimat juoksussa
-lentoa tilassa
-musiikin ja liikkeen liit(t)oa
Kolmas harjoituspäivä alkoi koppuraisten jalkaterien pehmittelyllä. Janinan aamulämmittelyissä ja myös itse teosmateriaalissa on melko paljon juoksemista ja aluksi se tuntuu aina vetävän pohkeet ja jalkapohjat jumiin. Oman lämppätuokion lomassa kävikin vilkas keskustelu paljasjaloin juoksemisen hyödyistä sekä eroista lenkkarimenoon. Juoksumaailman muoti-ilmiökin se kuulosti olevan. Olemme siis ajan hermolla tässäkin asiassa... ; )
Yhteisen lämmittelyn juoksuosuudessa tutkailimme tänään painon suuntaamisen vaikutusta juoksuasentoon ja siihen miltä juokseminen fyysisenä tapahtumana kehossa tuntuu. Janina puhui putoamisesta juoksuun; erityisesti ylävartalon ja rintakehän/pään painon suuntaamisesta eteen siinä määrin, että juoksuun lähtö tapahtuu väistämättä ja itsestään. Sen jälkeen vain ohjaillaan painoa ja annetaan jalkojen tehdä tehtävänsä. Juokseminen tuntui huomattavan helpolta ja kevyeltä ja myös näytti ulkoapäin katsottuna harmoniselta tilassa pyörteilevältä luonnonvoimalta. Keväiset lenkkipolut...tuskin maltan odottaa!
Lämmittelyosuudessa teimme kolmen hengen porukoissa myös lyhyet improt, joissa kukin vuorollaan liikkui haluamallaan tavalla ja kahden muun tehtävänä oli avustaa tarjoamalla tukipisteitä, ottamalla vastaan painoa yms. Aluksi ainakin meidän ryhmä jäi turhankin tiiviin fyysisen kontaktin vangiksi ja tuntui, että tulin avustajana sulkeneeksi monia liikkeen suuntaamisen ja varioimisen mahdollisuuksia. Lopussa uskaltauduimme ottamaan välillä myös hieman välimatkaa, jolloin tuntui helpommalta nähdä tanssijan erilaiset liikepyrkimykset. Improilijana oli vuorostaan todella ihanaa löytää uusia ja yllättäviä liikemahdollisuuksia, joihin ei omin voimin ja fyysisin kyvyin olisi pystynyt. Koko jengillä lennätimme vielä lopuksi jokaisen vuorollaan tilan halki. Siitä olikin sitten hyvä ja mukava tunnelma siirtyä varsinaisen teosharjoituksen pariin.
Jatkoimme tänään teoksen alkupuolelle kaavaillun pidemmän liikekohtauksen rakentamista. Hieman uuden materiaalin opettelua ja enimmäkseen jo aiemmin opitun syventämistä ja tarkentelua. Liikkeen ajoittaminen ja merkkipaalujen löytäminen monipolvisesta musiikista on alkuun haastavaa, mutta palkitsevaa musiikin tullessa tutummaksi. Onneksi meillä on porukassa harjoittelija Sonja, tarkkakorvainen ja –silmäinen yksilö. Hänen huomionsa ovat kallisarvoinen lisäapu niin meille tanssijoille, kuin koreografillemme Janinalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti